Ensiksi täytyy sanoa, että olipas tunteikas ja vaiherikas reissu, onneksi oli kokeneempia reissaajia matkassa mukana. Ensiksikin lentovirkailijat eivät laita kouru-laatikkoani mukaan koneeseen joten se jäi Helsinkiin puoleksi viikoksi.
Sitten alettiin miettimään mistä saadaan varakouru ja Georgialle tuoli? No, kouru saatiin kisajärjestäjältä, Puolan maajoukkueelta ja tuoli saatiin Isolta-Britannialta. Ehdin harjoittelemaan kourulla 10-15 heittoa, ennen ensimmäistä peliä Belgiaa vastaan. Vasta 3-4 erässä aloin saada jonkinlaista tuntumaa pituuksiin uudella välineellä. Tämä ottelu hävittiin 9-0, mutta olin tyytyväinen peliini, koska Belgia on 10 joukossa maailman-listalla.
Seuraava peli oli Ruotsia vastaan. Se oli henkilökohtaisesti huonoin pelini parikilpailussa. En saanut oikein kunnon rytmiä peliin, mutta onneksi Jari paikkasi hyvin, joten hävittiin vain 10-0.
Viimeistä paripeliä edeltävänä iltana sain oman kouruni lentelemästä pilvistä hotellille maanpintaan, taitaa kouruillakin olla oma mielensä ja tahtonsa, eihän sitä tiedä :)
Viimeinen peli parikilpailuissa alkoi omalta osaltani vähän yskien, hermoilin alussa. 2. erän loputtua otimme aikalisän, jolle lähdettiin tasoista 1-1. Aikalisän aikana ehdin rentoutua, juoda vettä ja ajatella henkilökohtaisia asioita, miksi haluan pelata bocciaa ja olla siellä, missä olin ja keiden seurassa. Kolmannessa ja viimeisessä erässä sain ne vastaukseni kysymyksiini siirrettyä ensin tahtotilaksi ja sitä kautta sain energian kanavoitua itse suoritukseen. Kolmas erä sitten voitettiinkin 2-0 ja viimeinen erä puolustettiin hyvin ja vain tarkkailtiin, ettei Tanska saa kahta pistettä. Yhden he saivat, joten peli päättyi 3-2. Se oli Suomen kilpailuhistorian ensimmäinen voitto paripelissä. Turha muuten luulla, että ajattelin itseäni aikalisällä, kyllä voittoon tarvittu energia tuli ihan muista asioista.
Ensimmäinen yksilöpelini oli sitten Portugalin Armando Costaa vastaan, joka oli ennen Puolaa käydyissä Espanjan kisoissa toinen, maailmanlista-sijoitus 18. Lisäksi on hyvä kertoa, että hän on pelannut bocciaa 26 vuotta.
En mielestäni pelannut kahdessa ensimmäisessä erässä mitään erityisen loistokasta peliä, mutta olin puolivälissä peliä häviöllä vain 3-0. Hermoilin kahdessa ensimmäisessä erässä paljonkin ja katselin heittojen välissä Georgian ilmeitä, niin ,niistä ei näkynyt minkäänlaisia jännityksen tai hermostuneisuuden merkkejä, ihmettelin että voiko G olla noin rauhallinen, vaikka oltiin molemmat uudessa tilanteessa, sekin johtuu koripallo-taustasta.
2. ja 3. erän välisellä tauolla kuulin viimein sen, mikä on ennenkin saanut minuun lisää energiaa ja yritystä: relax, u play well, i am proud of u, ja katse ei ollut avustajan katse, vaan ystävän katse.
3-4 erässä pelasin mielestäni kisojen parasta peliäni, mutta kolmannen erän viimeisellä heitollaan Costa sai pallonsa jäämään palloni päälle, josta tuli toinen pistepallo, se jäi vähän harmittamaan. Viimeisessä erässä Costa meinasi viimeisellä pallollaan lahjoittaa minulle pisteen, mutta se jäi vähän lyhyeksi. Costa pelasi muutenkin ailahtelevasti, 2. ja 3. erän välissä tapahtui muutenkin jotain, koska hän oli entistäkin hermostuneempi viimeisissä erissä. Joko hän oli lähtenyt takki auki peliin, tai tieto oli kiirinyt Portugalinkin joukkueeseen, että avustaja on kreikkalainen, ja kreikkalaisiahan pitää varoa, tai ainakin niitä, jotka toimivat boccian parissa. Ottelun jälkeen tavarasäilössä vaihdettiin high fivet, harmi kun kuva siitä on hukkunut jonnekkin.
Ottelun jälkeen hotellille päästyäni soitin kotiin, koska valmentaja käski. Soitin sittenkin, vaikka tiesin, että se voi vaikuttaa keskittymiseeni seuraavaan peliin kielteisesti. Tosin ennen toista otteluani oli muutakin sähellystä ennen peliä. Pelasin viimeisen otteluni Tanskalaista vastaan. Hän pelasi yksilökilpailuissa paremmin, kuin päivää ennen parikisassa. Olen tyytyväinen vikassa pelissä aloituksiini, toinen osui keskelle valkoista ja toinen jäi vasemmalle puolelle viereen. Tanskalainen kuitenkin pystyi hajoittamaan ne ekalla pallollaan. Hävisin siis 8-0. Sen kuitenkin päätin kisojen loppupäivien aikana, etten soita enää kotiin kisojen aikana, oli ne sitten ulkomailla tai Suomessa.
Now finally and formost i want to thank u Georgia, for that because u share that trip with me and moments there. I will never forget what u have done to help my career to lift higher level. In the future i want to make u proud of me again. I know that i havent been the easiest person to help with, but we both know that what have been the problem and there isnt intierly my fault. We are a team and friends, allthough we see each other little less in the future. One more thing, remember that i am proud of u, what ever u do in the future. U are one of the strongest person that i have never met, i mean the mental strenght :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti