Oli eilen katsomassa uuden lajin harjoituksia Tampereella. Boccia on edelleen ykköslaji, mutta koin että tarvitsen pään kasassa pysymisen varmistamiseksi tätä toista lajia, siinä yksi virhe ei näy lopputuloksessa yhtä merkittävästi kuin Bocciassa.
Olen yrittänyt helpottaa henkilökohtaisten pelien aiheuttamaa painetta - ajattelemalla kuin pelaisin paripeliä (etten ole yksin pelaamassa, vaan että muodostan joukkueen - avustajan kanssa.)
Tämmöinen henkinen tila vaatii paljon ajattelutyötä sekä henkistä kovuutta. Ajattelen myös, että pelatessa autamme toinen toistamme, paikkaamme toistemme virheitä: vaikka avustaja ei voikaan puhua pelin aikana - mutta siltä musta tuntuu.
Aloitan tämän toisen lajin harrastamisen sen takia, että saan muutakin ajateltavaa kuin boccia ja yhdistys-asiat